»Kas mokomaa, kun kiukkuisesti pitää puoliaan!» juhkivat hölmöläiset vetäessään.
Veneeseen viimein saivat vietävänsä. Nuoran toiseen päähän painoksi köyttivät niin suuren kiven, että kaksi miestä piti olla sitä veneeseen nostamassa. Hyvän matkan sen jälkeen soutivat rannasta ulospäin. Kun arvelivat kyllin syvälle kohtaa tulleensa, niin pudottaa puiskahuttivat kiven järveen. Kiveen kiinnitetty nuora juoksi järven pohjaan päin, mutta nuoran toiseen päähän sidotun sirpin käyrä noukka tarttui veneen laitaan kiinni. Kivi painoi, vene kallistui ja kaatui ja järveen molskahtivat hukuttajamiehetkin pää edellä. Porloiskis, porloiskis!
III
USKOTTU MIES VARASTAA MYLLYNKIVEN
Taitavasti näin surmattuaan kavalan rukiinsyöjän, joka vielä viime hetkellä oli hukuttajansakin yrittänyt hukuttaa, jatkoivat hölmöläiset jälleen rauhassa rukiinleikkuutaan. Se toimi kävikin nyt entistä jonkun verran joutuisammin, sillä muuan heistä oli tehnyt sen erinomaisen keksinnön, että rukiinoljen saattoi pistää poikki myös naskalilla.
Lopulta vihdoin päästiin niin pitkälle, että ruis oli vainiolta korjattu ja viety saunaan, missä se nyrkeillä takomalla puitiin, sittenkun se oli löylyssä kuivattu. Nyt ruvettiin jyviä uutisjauhoiksi jauhamaan, Mutta tapahtui, että kun jauhaminen oli alkamassa, niin huomattiin, että jotakin puuttui. Ei ollut myllyä.
»Olipa oikein onnen potkaus, että emme myllyn puutetta aikaisemmin huomanneet», arvelivat hölmöläiset, »ennen aikoja olisimme ruvenneet hukkaan hätäilemään. Nythän vasta sopii hätäillä, kun hätä on käsissä!»
Hätäiltiin siinä sitten, jonkun aikaa hätäiltyä ruvettiin tuumimaan, mitä olisi tässä myllyasiassa tehtävä. Ja päätös tehtiin tällainen: »Kaikki miehet virsut jalkaan, eväskontti selkään ja sopivia myllynkiviä etsimään!»
Lähtivät matkaan visut Hölmölän miehet. Nurmia, kankaita, soita, pientareita, ahoja, pättäröitä kulkivat ja myllynkiviä etsivät silmät sirrallaan, sormet harallaan.
Metsää samoilivat, järvenrantaa rämpivät ja lopulta nousivat korkealle mäelle. Siellä mäen laella he vihdoin viimein näkivät melkoisen suuren, pyöreähkön kiven.