Lähdin vuorostani kuusta ostamaan ja palasin tunnin kuluttua.
— Hah hah hah hah — ulvoi Niemeläinen nähdessään minun kuuseni — mistä sinä olet saanut joululahjaksi mokoman pitkävartisen uuninluudan? Hah hah, ja varressakin on pari oksantynkää, hah hah hah! Hän kiemurteli naurusta.
Tunsin veren kohoavan päähäni. Avasin ikkunan ja retkautin kuusen alas pihalle, mistä se silmänräpäyksessä katosi talonmiehen lasten suosiollisella avustuksella.
Hetkistä myöhemmin olimme sopineet ja lähdimme yhdessä ostamaan kuusta. Tuloksena oli kuusenkuvatus, jonka rinnalla molemmat edelliset olivat olleet suorastaan ihanteita, mutta kummallakaan ei nyt ollut mitään sanomista. Meillä on siis kuusi.
Joululahjojen osto on vielä jälellä. Tietysti minä tulen ostamaan Niemeläiselle samaa, mitä Niemeläinen ostaa minulle ja mitä meillä kummallakin jo on ennestään.
Villakoirallemme Jussille ostamme luun ja kamman. Emme kuitenkaan osta luukampaa. Se voisi Jussin johtaa väärinkäytöksiin. Nykyaikana niin helposti langetaan väärinkäytöksiin.
Tilinpäätös.
Haluaako joku aivan ilmaiseksi tavattoman yksinkertaisen parannetun kaksinkertaisen italialaisen kirjanpitojärjestelmän?
Sen on sommitellut, soveltanut ja keksinyt ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen yksityistalouttamme silmälläpitäen. Sattuneesta syystä emme omasta puolestamme enää halua sitä jatkaa.
Eräänä tammikuun aamuna Niemeläinen pilasi partaveitseni teroittamalla sillä lyijykynänsä, ja ilmoitti alkavansa tehdä tilinpäätöstä.