Näimme, että nuoren miehen morsian paraikaa ratkaisi kysymystä pyörtyisikö vaiko ei. Hän pyörtyi puolittain.
Niemeläinen ja minä kannoimme hänet kasinolle. Nuori mies itse oli salamannopeasti hävinnyt erääseen pukukoppiin.
Niemeläinen ja minä koetimme parhaamme mukaan virkistää hänen morsiantaan kahvilla, leivoksilla ja sitruunasoodalla sekä yritimme ilahduttaa häntä vilkkaalla ja henkevällä seurustelulla. Mutta hän pysyi kaikesta huolimatta hieman alakuloisena. — Niin — olen tainnut kokonaan unohtaa mainita, että se neitonen, joka oli kylpemässä nuoren miehen seurassa, ei ollut hänen morsiamensa. Nuoren miehen morsian tuli rannalle aivan sattumalta.
Nuori mies ei enää uskaltanut näyttäytyä. Me saimme edelleenkin pitää seuraa hänen morsiamelleen. Hän oli hauska tyttö, vaikka vähän alakuloinen. Me menimme seuraavana päivänä hänen kanssaan kylpemään.
Yhteiskunnalliset velvollisuudet.
— Yhteiskuntamme taloudellinen tila on arveluttava, sanoi herra Jakari. On sentähden surkuteltava ja jyrkästi paheksuttava sitä anteeksiantamatonta kevytmielisyyttä, jolla kansalaiset suhtautuvat yhteiskunnallisiin velvollisuuksiinsa aikana, jolloin yhteiskunta kipeimmin kaipaa jäsentensä tukea. He eivät käsitä, että yhteiskuntaa kohtaan tehty laiminlyönti lopulta sittenkin kipeästi koskee heitä itseään.
— Tarkoitat kai tulojen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämistä ja verojen suorittamista, joihin tehtäviin yleisö viime aikoina on suhtautunut jonkunverran kylmäkiskoisesti?
— Niin, sitä juuri, sanoi herra Jakari, sillä katsos velvollisuudentunto…
Ovikello soi. Olin vieraisilla herra Jakarin luona. Rouva Jakari oli 6-vuotiaan hra Jakari nuoremman kera matkustanut Oulunkylään poimimaan sinivuokkoja. Niitä saa siellä à Smk 1:— kimppu.
Herra Jakari riensi avaamaan ovea. Siellä oli siististi puettu, kärsivän näköinen vanhahko mies, jolla oli paperivihko kourassaan.