Tätä Askolan ei oikeastaan olisi pitänyt sanoa, sillä itkeväin naisten käsissä vahvinkin mies pehmiää kuin vaha.
Ja samana päivänä Askola kirjoitti sanomalehteen pantavaksi seuraavan ilmoituksen:
Myytävänä
Kirjakaappi myydään sattuneesta syystä.
Huvila vastapäätä Kekolan asemaa. — A. Askola.
Mutta lehden latomossa olikin ilmoituksesta yksi rivi pudonnut pois, joten se tulikin saamaan seuraavan muodon:
Myytävänä
Huvila vastapäätä Kekolan asemaa. — A. Askola.
Seuraavana aamupäivänä käyskenteli Askola pihamaalla odotellen päivän postia saapuvaksi, kun hän kaupungista tulevan junan saavuttua näki miehen, joka asemalta kääntyi hänen huvilaansa johtavalle tielle.
— Ahaa, kirjakaapinostaja, sanoi Askola.
Mies oli pitkä ja laiha. Hänellä oli terävä nenä ja pienet viekkaat silmät.