— Kivijalka on löyhällä perustalla, kovin löyhällä, moitiskeli mies. —
No, mennään 'nyt sitten huoneita katselemaan.
Hän astui eteiseen, ennenkuin Askola kerkisi estää, kurkisteli sielläkin ympäri seiniä, repi irti mattoa ja kopeloi permantoa sen alla.
— Tämä siitä kirjakaapin myymisestä nyt tuli, päivitteli Askola tuskissaan, mihin minä nyt ihan yksinäni joudun tuon mielenvikaisen kanssa? Perhanako sen Maijankin nyt perjantaipäivänä pani torille! Jos riennän apua hakemaan, niin sillaikaa vaikka sytyttää talon palamaan. Paras tarkasti vartioida, ehkä lähtee tiehensä jahka aikansa on oleillut.
Askola otti nurkasta ryhmykepin ja odotti jännittyneenä, mihin mielipuoli nyt ryhtyisi.
Tämä avasi rohkeasti lähimmän oven ja astui sisään. He tulivat Askolan työhuoneeseen.
— Tuossa on myytäväksi ilmoitettu kirjakaappi, sanoi Askola koettaakseen vieläkö hullu muisti, mitä varten alkujaan oli tullut.
— Vain niin, sanoi mies katsomatta sinnepäinkään.
— Eikö haluttaisi ostaa tätä kaappia?
— En tarvitse kirjakaappia, murahti mielipuoli, avasi uuninluukut ja kurkisteli sisään uuniin.
— Paleltaako päätä? kysyi Askola säälien.