Mies katsoi vihaisesti Askolaan ja meni seuraavaan huoneeseen.
— Ullakolleko nämä portaat johtavat? kysyi mies, sittenkuin he jälleen olivat tulleet eteiseen.
— Ei, ei, eivät ne ullakolle vie, ne ovat siinä muuten vain! huusi
Askola hätääntyneenä.
— Näkyyhän tästä pääsevän, virkkoi mies ja alkoi nousta ullakkoportaita
Askolan seuratessa ryhmysauvoineen.
Ullakolla mielipuoli jatkoi omituista nuuskimistaan, raahasi lopulta suuren tyhjän laatikon keskelle lattiaa, nousi laatikolle ja koputti kattoon.
— Tämä katto vuotaa, sanoi hän.
— Niin, niin, vuotaa se, vuotaa jumalattomasti.
— Näyttää siltä, kuin tuossa uuninpiipussa olisi rako.
— Rakohan siinä on, montakin rakoa, hyvin hyvin paljon kaikenlaisia rakoja. Mutta mennään nyt alas, siellä on paljon lystimpi, mairitteli Askola, jota hieman peloitti kahdenkesken olo hämärällä ullakolla.
Hullu lähtikin alas ja oli säikäyttää Askolan hengiltä hypähtämällä tasajalkaa keskellä portaita, niin että jysähti.