— Hyi, kuinka olette epäkohtelias! sanoi ikäneito ja nipisti mustapartaisen miehen käsivartta.
— Älkää koskeko käsivarteeni, sanoi mustapartainen mies, se lähtee niin helposti irti. Se on niin huolimatonta tekoa. Se ei ole ensiluokkainen, kuten vasen jalkani. Yritin kyllä tilata käsivarren samasta paikasta, mutta liike oli sillä välin tehnyt vararikon. — Älkää näyttäkö noin pelästyneeltä. Pääni on kyllä jotenkin alkuperäinen, vaikka kaksi kaulanikamaa onkin kullasta. Kulta on nykyään muodissa. Ja saranat ovat platinasta. — Oletteko muuten henkivakuutettu? Kaikki vaimoni ovat onneksi olleet henkivakuutettuja.
— Te… te olettekin siis ehkä naimisissa?
— Onhan sitä silloin tällöin tullut oltua. Nyt minä sattumalta sentään taas olen leski. Lapsiparkani olisivatkin jälleen äidillisen huoltajan tarpeessa. Minulla on kolmetoista lasta. Ne ovat kaikki kotona nyt kun vanhin pääsi kuritushuoneesta toissapäivänä. Nuorinta vaivaa perinnöllinen juoppohulluus. — Ensimäinen vaimoni kuoli kaasumyrkytykseen. Satuin unohtamaan kaasuhanan auki hänen nukkuessaan, henkivakuutettu vain 10,000 markasta.
— Ooh, ooh!
— Niin, se oli kyllä hyvin vaatimaton summa. Mutta hän jätti sentään jälkeensä vähän muutakin omaisuutta. — Seuraavan vaimoni henkivakuutinkin 30,000 markasta ja lisäksi otin hänelle 20,000 markan tapaturmavakuutuksen. Yhteensä 50,000 markkaa. Hän putosi alas eräästä kirkontornista, jonne yhdessä olimme kiivenneet ihailemaan näköalaa. Minä olin tapaturman ainoa silminnäkijä.
— Ooh, ooh, ooh!
— Kolmas vaimoni menehtyi surkealla tavalla tulipalossa. Taloni oli vakuutettu 150,000 markasta. — Neljäs vaimoni kuoli äkkiä kuristustautiin. Minä nimittäin sairastan silloin tällöin kuristustautia. Se ilmenee tavallisesti naisten läheisyydessä. Alan yhtäkkiä nähdä sinisiä ja vihreitä ja punaisia ja keltaisia pyörylöitä ja kolmikulmia, jotka tanssivat vimmatusti saksanpolkkaa masurkan tahdissa, ja sormiani alkaa nytkäytellä ja syyhyä ja tuhatjalkaisia sahapukkeja juoksentelee taivaasta maahan ja maasta taivaaseen ja — knaks knaks — — — haa — nyt — — — nyt nyt — näettekö tuota sinikeltaista nelikulmiota tuon käivärän kuusen seitsemännellä oksalla vasemmalta lukien oikealta katsoen ja tuossa — — tuossa vihreä kuusikulmio ajaa häikäleesti takaa punaista nelinurkkaista kolmiota pitkin aitaa, ja sahapukit juosta rapsuttelevat, rapsuttelevat — hahaa — — —
Ikäneito kirkaisi kamalasti ja juoksi pakoon. Juoksi henkensä edestä. Juoksi, juoksi, juoksi, kunnes kiipesi korkean talon katolle ja veti tikapuut jälkeensä ylös.
Eikä häntä ole saatu sieltä alas, ei uhkauksin eikä houkutuksin. Siellä katolla ikäneito istuu vielä tänä päivänä. Ehkä hän joskus karkausvuosina salaa käväisee maanpinnalla vakuuttauduttuaan siitä, ettei mustapartainen mies ole läheisyydessä.