Luodolle hänen kuitenkin oli päästävä, ja niin hän lainasi puukengät eräältä matruusilta. Bretagnelaisethan käyttävät puukenkiä, kuten tiedätte, ja bretagnelaisilla matruuseillamme oli useilla puukengät arkussaan. Eivät he näitä perin kömpelöitä jalkineita tietenkään laivalla käyttäneet, mutta ne olivat heillä jonkunmoisina onnea tuottavina taikaesineinä ja muistoina kotiseudusta ja rakkaista omaisista.
Tohtori oli vetänyt puukengät jalkaansa ja koetteli niitä kannella, kun hän äkkiä näytti saaneen auringonpistoksen tahi jotakin muuta sentapaista. Hän tuli entistäkin punaisemmaksi kasvoiltaan, hypähti kömpelösti kuin siipirikko kurki ja syöksyi sitten kädet levällään minua kohden. Kaasin hädissäni ämpärillisen merivettä hänen niskaansa, mutta hän ei tyyntynyt vaan huitoi käsivarsillaan kuin pillastunut tuulimylly ja huusi itkunsekaisella äänellä:
— Sauna, sauna, sauna!
— Mikä sauna?
— Sauna — suomalainen sauna! huusi hän kuin vimmattu, viittoili merelle päin ja iski sitten minua nyrkillä vatsaan.
Iskin takaisin ja valmistauduin kaatamaan toisen ämpärillisen merivettä.
— Hölmö! huusi hän, etkö ymmärrä? — Tuo luoto, tuo hehkuvan kuuma luoto! Siinä on saunan kiuas! Saunavettä on meressä — riittää kahdelle miehelle! Hei hih, saunaan — saunaan keskellä Tyyntä valtamerta! Kuuletko, ystäväni, suomalaiseen saunaan! Löyly, heh!
Hän nauroi ja itki mielenliikutuksesta. — Minun mieleeni muistui lapsuudenkotini pieni, ulkoa harmaa, sisältä musta sauna riippakoivujen varjostaman lahden rannalla; muistui mieleeni läiskyntä, litinä, löylyn tohina ja vihtojen pehmeä rapsahtelu salaperäisessä hämärässä. Minunkin silmiini kohosivat liikutuksen kyyneleet. Ympärillemme kerääntyneet ranskalaiset eivät olleet ymmärtäneet sanaakaan siitä, mitä me suomalaiset puhuimme, mutta kun he näkivät syvän liikutuksemme, niin hekin heltyivät.
Älkää, hyvät ystävät, millään muotoa luulko, että me aikamiehet ja merikarhut olisimme mitään hempeämielisiä kyynelkaljaaseja, mutta tuo kamala kuumuus, nähkääs….
Hetken kuluttua tohtori piti laivaväelle pienen esitelmän suomalaisesta saunasta. Se oli joka suhteessa lämpimin esitelmä, minkä koskaan olen kuullut. Lopetettuaan puheensa hän riisuutui ja minä seurasin esimerkkiä. Ainoastaan puukengät jaloissa laskeusimme veneeseen, johon sitäpaitsi hilattiin suuri, tyhjä puulaatikko — sen oli määrä toimia lauteina — ja kaksi vesisankoa. Pyyheliinat oli kainalossa valitettavasti puuttuvien ja korvaamattomien vastojen asemesta.