Nousimme luodolle, jonka suuruus oli noin 5 metriä läpimitaten. Reunat, joita merivesi huuhteli, olivat tietysti jäähtyneet, mutta jo metrin päässä rannasta kärysivät puukenkämme.
— Tämä ei ole mitään tavallista korallia, sanoi tohtori tarkastaen luodon pintaa, sen omituinen tumma väri imee itseensä suunnattomasti kuumuutta ja korallin hauras rakenne lisäksi lienee syynä siihen, että se tämän poikkeuksellisen kuuman sään vallitessa on kuumentunut melkein hehkuvaksi. — Hän sylkäisi luodolle, ja se pihisi.
Kannoimme laatikon keskelle luotoa ja täytimme ämpärit vedellä. Laivan kannelta miehistö jännitetyin mielenkiinnoin seurasi toimitustamme. Tartuimme kumpikin ämpäriimme ja nousimme »lauteille».
— Nyt… sauna! huusi tohtori laivaa kohden. Raikuva ilohuuto oli vastaus.
— Oletko valmis? kysyi tohtori minulta.
— All right.
— Viskaa sinä löyly vasemmalle, minä viskaan oikealle!
Kohotimme ämpärit.
— Yks — kaks… onko se sinun ämpärisi täynnä, että tulee oikein kunnollinen tohaus?
— Täynnä on.