— Yks — kaks — — — kolme!
— Tshhhrrr — — — pum!
Korvia huomaava suhaus. Hirveää ryminää. Sokaiseva höyrypilvi peitti kaiken. Tunsin vajoavani jonnekin syvälle, silmissäni säkenöi ja menetin tajuntani.
Herätessäni olin laivan kannella. Vieressäni makasi tohtori, jota keinotekoisen hengityksen avulla koetettiin saada virkoamaan. Siinä onnistuttiinkin. Hän avasi silmänsä ja nähdessään minut sanoi heikosti hymyillen:
— Terveisiä saunasta.
Kohottauduin istualleni ja silmäilin merelle. Valtameren pinta oli tyyni, tasainen ja autio luoto oli hävinnyt, painunut jäljettömiin kuin köyhän hautakumpu. Etäällä uiskenteli tumma pilkku — se oli puulaatikko.
Ymmärsin, mitä oli tapahtunut. Hehkuvan kuuma luoto. Haurasta korallikiveä. Äkkiä kylmä vesi. Kuuma kivi halkeaa ja murenee. Luoto hajoaa sortuen meren syvyyksiin. Me joudumme veteen ja meidät pelastetaan.
— Lyhyt löyly, virkkoi tohtori kohoten hänkin istualleen, — ammekylpy tuli liian aikaisin.
Mäkelän isännän lankeemus.
Tilaisuus oli syvästi liikuttavan juhlallinen. Olen ollut monissa hautajaisissa, ristiäisissä, pakanalähetysjuhlilla ja kuolinpesähuutokaupoissa, mutta tämä vei voiton kaikesta. Kaksi käkeä kukkui yhtaikaa, ilmassa oli keväisen illan tenhoavaa tuntua ja vahvasti maahenkeä. Mäkelän isännän harmaat leukahaivenet vapisivat huonosti salattua hartautta. Hän istutti tupakantaimia. Minä oleilin talossa kesävieraana enkä niinollen tehnyt mitään.