— Ahaa, sanoin minä. Otahan pois nuo laitteet korvistasi. Kuuntele tuota! Osoitin likaisenharmaata villakoiraamme Jussia, joka rautapeltiläjällä lojui koivet suorana ja kuorsasi: rrrr rrr rrr vvv rrr — tuon kuulemiseksi nyt oikeastaan on ollut turhaa tehdä kolme viikkoa työtä ja rakentaa tuollaisia monimutkaisia koneita, joitten nimeä en tiedä…
Niemeläinen ärähti ja hyökkäsi kohden, mutta sekä minä että Jussi väistimme tottuneesti ja taitavasti.
PIENI OSTOS.
Kello oli 9.45 aamulla. Aamuhetki kullan kallis. Ja lauantai oli. Ja hyvinvarustettu seka- ja siirtomaatavarakauppa. Ja mustapartainen mies oli hyvinvarustetussa seka- ja siirtomaatavarakaupassa.
— Antakaa minulle laatikko tulitikkuja, sanoi mustapartainen mies.
— Odottakaa vuoroanne, täällä on muita, joitten täytyy saada ensin, sanoi kauppa-apulainen ja antoi eräälle rouvalle 1 kilon kahvia, 1/2 kiloa rusinoita, 1 kilon palasokeria, 1 kangen saippuaa ja kiloa sekahedelmiä.
— Nyt on minun vuoroni, sanoi mustapartainen mies tämän jälkeen. —
Laatikko tulitikkuja.
— Minulla on kiire, minun täytyy saada 5 kiloa vehnäjauhoja, sanoi toinen rouva ja työntäytyi mustapartaisen miehen eteen.
— Odottakaa vähän, sanoi kauppa-apulainen mustapartaiselle miehelle, teillähän on niin pieni ostos.
Mustapartainen mies otti taskustaan sanomalehden ja alkoi lukea.