Smithillä oli runsaasti puolustajia, joten paikalle kutsuttu palokunta vasta myöhään yöllä palautti järjestyksen. Smith on hengissä ja jatkaa kilpailua. Hän aikonee vaatia useille tunnetuille henkilöille edesvastuuta kotirauhan rikkomisesta.
— Yleisön sopimaton käyttäytyminen rauhallista urheilijaa kohtaan kilpailun kestäessä on jyrkästi tuomittava — lausui lehtemme urheiluasiantuntija, kun hän vasen korva läpiammuttuna saapui toimistoomme Coloradokadun 24:ssä, sisältörikasta, kyvykkäästi toimitettua lehteämme saa tilata ainoastaan 5 dollarilla vuosikerta.»
Tässä on toinen leikkele. Kolme vuorokautta myöhemmin päivätty uutinen:
»— Johnsonin suuri maratonkilpailu. Kilpailijat kaikki hyvissä voimissa. Oleskelevat tätä nykyä Southwendin kylässä, n. 2 mailia lähtöpaikasta. Eräät kilpailijoista perustaneet sinne sekatavarakaupan ja sen yhteyteen ravintolan ja säästöpankin juoksevine tileineen. Toivotamme onnea uudelle yritykselle, joka on kannattamisen arvoinen — viittaamme ilmoitukseen lehtemme etusivulla. Huom.! Ilmoitukset lehdessämme hyödyttävät parhaiten!»
Seuraava huomattavampi uutinen kilpailusta on kaksi kuukautta myöhemmin.
»— Iloinen juhla. Johnsonin maratonkilpailun osanottajat, jotka yhä vielä pysyttelevät Southwendin kylässä, viettivät eilen juhlaa, joka juhlittaville tavallisesti on elämän onnellisin hetki, vaikkakin se usein itse asiassa on heidän elämänsä suurin onnettomuus — tietysti toivomme, että jälkimmäinen totuus ei tällä kertaa pidä paikkaansa. Tarkoitamme hääjuhlaa.
»Kilpailija n:o 85, R.F. Dickson, on kilpajuoksua suorittaessaan tutustunut Southwendin postinhoitajan Th. Brownin ja hänen puolisonsa Maryn (o.s. Nieminen) tyttäreen, nti Alice Browniin. He julkaisivat kihlauksensa noin kuukausi sitten ja viettivät nyt häitään. Kaikki kilpailijat olivat läsnä kutsuvieraina. Heidän keskuudessaan perustettu mieskuoro esiintyi tässä tilaisuudessa huomattavasti edukseen. Viikon kuluttua kuoro, ohimennen sanoen, antaa konsertin, johon epäilemättä kaikki kuorolaulun ja urheilun ystävät rientänevät. — Hääjuhlassa pidettiin useita puheita, joissa valituin sanoin ylistettiin nuoren parin onnea ja kilpailijajoukossa vallitsevaa hyvää yhteishenkeä.»
Sitten on joukko vähäpätöisempiä uutisia, kilpailijain kesken tapahtuneita pienempiä oikeusjuttuja, lisää perhetapahtumia y.m.
Kilpailun 10-vuotisjuhla aiheutti laajan ja kiivaan sanomalehtiväittelyn. Eräissä lehdissä arveltiin, että kilpailijain kymmenvuotinen viipyminen yhdessä ainoassa paikassa, Southwendissä, oli sentään liikaa. Kukaan järkevä ihminen ei voinut sellaista tunnustaa kilpajuoksuksi. Koska kilpailijat aivan ilmeisesti olivat keskeyttäneet juoksunsa, oli kilpailu julistettava mitättömäksi.
Kilpailijain keskuudessa ilmestyvä »The Marathon» lehti riensi jyrkästi torjumaan tehdyt syytökset. Oliko maratonmatka mikään pituushyppy tai kolmiloikkaus? Kilpailusäännöissä ei ollut kohtaa, missä olisi kielletty väsynyttä pitkänmatkanjuoksijaa hengähtämästä matkan varrella. Missä tämä hengähdysaika oli rajoitettu? Joku tarvitsee levähtääkseen 15 sekuntia, joku toinen 15 vuotta. Urheilijan vapaus olkoon loukkaamaton!