Iita: Älkää menkö tapaamaan.
Ystävätär: En mene. Hän kyllä pyysi makeasti anteeksi ja sopi kanssani tapaamisesta. Lupasin mennä, mutta enpä mene.
Iita: Ähäh!
IV näytös.
Rouva (uusi hattu päässään odottaa ystävätärtä): Kello on jo 15 minuuttia yli, eikä hän tule. Hermostuttavaa. (Odottaa.) Hirveätä, 20 minuuttia kulunut. Hattuni vanhenee minuutti minuutilta. Puolen tunnin kuluttua uusi hattuni ei enää ole viimeisin muoti. (Odottaa.) Ah, oh, hän ei vieläkään tule. Kostoni menee hukkaan! Ooh… ooh… (hysteerinen kohtaus). Ei tule! 25 minuuttia on nyt jo kulunut, melkein puoli tuntia. Hattuni on vanha, vanha, vanha, vanha… oo… minä raivostun… minä pakahdun harmista. (Hysteerinen kohtaus.) Ei tule… Kuolen… kuolen… harmista… (Kuolee harmista.)
HIRVEÄTÄ.
Mustapartaisen miehen ikkuna oli kadun puolella, kolmannessa kerroksessa alhaaltapäin lukien.
Ikkunasta riippui 3 m:n pituinen nuora, jonka toisessa päässä, alapäässä, oli mitä suurimmassa määrin kuollut kissa.
Kadulla juoksenteli suuria, eläviä hevosia ja erilaisia koiria, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiotaan niihin. Kaikki kiinnittivät huomionsa siihen ent. kissaan, joka oli kiinnitetty nuoraan, joka oli kiinnitetty taloon, joka oli kiinnitetty.
— Hirveätä! sanoivat ihmiset ja kerääntyivät katsomaan. — Kissanraato!
Uijui! Kuinka järjestysviranomaiset sallivat!