Ja sitten juotiin taas kahvia leivän kera. Ja herra Jakari pyysi anteeksi, että kastetoimitus viipyy, mutta sitä ennen odotettiin saapuvaksi muuatta tärkeätä sähkösanomaa, joka koski lapsen nimeä.
Pappi katsoi 268:nnen kerran kelloaan ja sanoi, että alkaa jo olla niin kiire muuanne, että tuskinpa nytkään enää kerkiää muuta kuin hätäkasteen.
Onneksi siinä samassa jo saapuikin sähkösanoma. Herra Jakari avasi sen vapisevin käsin ja vaipui senjälkeen sanattomana istumaan tuolille, jolla jo ennestään istui muuan ristiäisvieras.
— No, sanoi rva Jakari jännittyneenä, mitä siinä on? Etkö osaa lukea?
Ah, siinä on tietysti Tellervo Ainikki!
— Ei, sanoi herra Jakari raukeasti hymyillen, siinä on, että: Lapsen nimeksi He… He…
— No!
— Heikki Paavali.
— Voi, sähkötitkö sinä onneton, että ⁵e on poika!
— En, minä… niin, minä en muistaakseni maininnut mitään laadusta.
Sanoin vain, että on, ja että mikä nimeksi!
— No, sanoi pappi ja katsoi kelloasi 358:nnen kerran. Mikä nimeksi?