— Kiitos, sanoi hän, tuhannen kiitosta! Olen jälleen saanut takaisin menetetyn uskoni kansaamme. Tämähän on ihannekansa! Kaikilla sen puolueilla on korkeat, ihanteelliset päämäärät. Kaikilla on ylevä, epäitsekäs ohjelma. Kaikki vakuuttavat ajavansa kansan ja isänmaan parasta, kaikilla on omat keinonsa lähimmäisensä onnellistuttamiseksi, kaikki puhuvat rauhasta ja kehityksestä kohti yhä parempaa tulevaisuutta. Jokainen puolue on oikeassa, jokaisen puolueen jäsenet ovat jaloja, kyvykkäitä, kaikkien hyvää tarkoittavia, viisasta, joskin muitten puolelta väärinymmärrystä osakseen saanutta väkeä. Kaikki ovat oikeassa ja ajavat vain oikeata asiaa. Ihannekansa, valiokansa! Olen ylpeä, onnellinen ja iloinen saadessani olla sen jäsen.
Viikon kuluttua sain häneltä kirjeen:
»… Hyvästi, kirottu roisto! Tietysti olet roisto, niinkuin minä ja kaikki muut tämän matalamielisen, kavalan, itsekkään, voiton- ja verenhimoisen kansan jäsenet. Lähden pois, luultavasti Grönlantiin. Napameren rannalla kaivan luolan jäähän ja siellä syön raakaa kalaa yksin, yksin, yksin, kaukana inhoittavista ihmisistä, juonittelijoista, salaliittojen hautojista, myrkyttäjistä, riistäjistä, tyhmeliineistä, isänmaansa turmioon syöksijöistä, lapamadoista, jotka kalvavat itsenäisyytemme elinjuuria! Pois tästä hyllyvästä mädätyksen suosta… myrkylliset höyryt tukahduttavat… häpeätä… vihaa… sulkekaa puoti… viimeinen ostaja menee tunkiolle… roskaa… huuliharppu…»
Pessimisti parka! Hän onneton oli sittenkin unohtanut varoitukseni ja oli mennyt lukemaan, mitä eri puolueitten sanomalehdet kirjoittivat toisista puolueista!
HAMLET.
4-näytöksinen murhenäytelmä.
Henkilöt:
Hamlet, Tanskan prinssi. Ophelia. Horatio, Hamletin ystävä. Haamu. Tuntematon.
I näytös.
Hamlet: Olla vai eikö olla, kas siinä kysymys.