Horatio: Hamlet, siellä on muuan haamu, joka pyytää saada tavata sinua. Mene!
Hamlet: Mennä vai eikö mennä? Mennä vai…
Haamu (tulee): Paras, että minä tulen tänne. Päivää, poikani Hamlet!
Hamlet: Mitä, olet siis entinen isäni! Oi haamu! Ah isävainaja!
Haamu: Poikani, kostoa tulin vaatimaan, Setäsi, nykyinen kuningas, minut murhasi saadakseen vaimokseen äitisi. Kostoa hänelle! Vanno kustavasi!
Hamlet: Kostaa vai eikö kostaa… Vannoa vai eikö vannoa…
II näytös.
Ophelia: Hamlet, vieläkö rakastat minua, nuoruudenlemmittyäsi?
Hamlet: Rakastaa vai eikö rakastaa, kas siinä kysymys. Jos ei niin ei, mutta jos, niin jos. Jos rakastan, niin voi olla, että se ei ole rakkautta, ja jos en rakasta, niin voi olla, että se on rakkautta. Jos on. Mutta jos ei, niin ei. Jos ei on ei, niin onko on on? Tietysti on on on. Mutta eikö siis ei ole ei? Ei, ei ei ole ei, vaikka on on on, jos on. Tahi ei.
Ophelia: Hamlet, Hamlet, eikö sinusta koskaan saa selkoa!