Ja siinä hän taisi olla oikeassa.
Mutta nyt me hyvin ymmärrämme, miten taiteen jalostavasta vaikutuksesta huolimatta suuressa julkisuudessa voi syntyä ankaria taideriitoja. Kun jo pikkuisen »taidetta koteihinkin» voi moista levottomuutta matkaansaattaa.
PELKKÄ KOUKKU
Oli verrattain onnistunut kesäiltapäivä.
Leivonen lauloi käyttäen tunnettua avonaista laulutapaansa ilman sanottavaa palleatukea, mutta mukiinmenevällä sointupuhtaudella, jota kurkunpään ahtauden aiheuttama ylärekisterin ala-sointujen takakireys ei pahoin päässyt häiritsemään.
Mustapartainen mies kulki onkivapa toisessa kainalossa ja toinen kainalo tyhjänä laivalaiturille, missä ennestään viisi huomattavaa, paikkakunnan kesävieraitten joukkoon kuuluvaa herrasmiestä istui onkimassa kaloja. Ei mitään määrätynlaisia kaloja vaan kaloja ylipäänsä. Mitä kaloja tahansa.
Mustapartainen mies sijoittautui muitten joukkoon laiturille, sopivan onkimatkan päähän, avasi siiman kierteestä ja heitti koukun mereen, ilman matoa.
Viisi herrasmiestä katsahti hämmästyneinä toisiinsa ja vielä hämmästyneempinä mustapartaiseen mieheen.
Ongittiin. Istuttiin ja odotettiin. Kohot eivät liikkuneet.
Mustapartainen mies onki, istui, odotti. Koho ei liikkunut.