— Minulla on. On sen verran, että käsitän huoneemme muodostuvan tyylilliseksi skandaaliksi, jos taulu ripustetaan oikeanpuoleiselle seinälle!
— Mutta sinne se nyt ripustetaan kuin ripustetaankin, sanoin minä ja otin taulun alas Niemeläisen naulasta ja ripustin sen omaan naulaani.
— Ohoo, sanoi Niemeläinen ja sanoi paljon muutakin, jota ei tässä voi toistaa, ja otti taulun alas ja aikoi ripustaa sen takaisin omaan naulaansa, mutta minä ennätin ajoissa estämään tämän mielettömän aikeen. Taulu oli lujaa tekoa, sillä se kesti katkeamatta pitkän mutta kiivaan kissanhännänvedon.
— Jos taulu ripustetaan vasemmalle seinälle, sanoin minä, niin minä muutan tieheni ja saat itse maksaa koko huoneen vuokran ja taulun hinnan ja koiraveron ja kaikkityyni!
— Ja jos taulu ripustetaan oikealle seinälle, sanoi Niemeläinen, niin minä lähden. Etkö jaksa käsittää, että sen on oltava vasemmalla seinällä.
— Oikealla! Suoraan sanoen minusta oikeastaan on aivan yhdentekevää kummalla seinällä se riippuu, mutta oikea seinä on nyt kerta kaikkiaan muodostunut minulle kunnia-asiaksi, ja minä en peräydy, vaikka taulu ja henki menisi.
— Saman tekevää minustakin. Yhtä paljon valoa se saa kummallakin seinällä, mutta narri minä olen, jos lakkaan vaatimasta sitä vasemmalle seinälle!
Saadaksemme nukkua yömme rauhassa ja kerätäksemme uusia voimia riidan jatkamista varten, sijoitimme taulun toistaiseksi sohvan alle, missä siihen ei langennut valoa ollenkaan.
Seuraavana päivänä tuli taiteilija ja vei taulunsa pois.
— Ette te kuitenkaan koskaan kykene sen hintaa minulle suorittamaan, sanoi hän.