Varsinkin peukaloihin sattuvat harhaiskut kiihoittivat ennestään kiihtynyttä mielialaa siinä määrin, että parkkiintunut villakoiramme Jussikin alkoi pelätä pahinta ja pyysi päästä ulos.
Emme joutaneet kuulemaan sen pyyntöjä Vedämme hetkiseksi esiripun sen eteen, mitä siitä seurasi.
Avatessamme jälleen esiripun oli Niemeläinen saanut naulansa pysymään ja ripusti taulun siihen.
— Alas, sanoin minä. On taiteen pyhyyden loukkaamista, jos taulu saa riippua tuolla seinällä! Kuinka se voisi riippua vasemmanpuoleisella seinällä, kun valo lankeaa suoraan edestäpäin! Sitäpaitsi taulu ei ole edes keskellä seinää.
— Koeta saada naula menemään siihen paikkaan, missä on seinän keskipiste! Mitä sinä sitäpaitsi ymmärrät taiteesta!
— Minä olen lukenut taidehistoriaa. Minäpä tiedän, mikä on goottilainen ja romaani… romaanialainen tyyli!
— Mutta osaatko ratkaista korkeamman asteen yhtälöitä niinkuin minä!
— Eiväthän ne kuulu tähän asiaan!
— Kuuluuko sitten roomalainen tyyli tähän asiaan! Eivät sinua auta hatarat kirjatietosi, kun kuitenkin olet synnynnäistä taideaistia vailla!
— Sinullako sitä sitten on!