— Se riippuu väärällä seinällä ja väärällä paikalla. Valo lankeaa siihen aivan nurinkurisesti. Eikä tauluja koskaan ripusteta noin korkealle. Me joudumme naurunalaisiksi, jos se saa riippua tuossa.

— Se riippuu siinä, missä se riippuu, mikäli se minusta riippuu!

— Ja mikäli se minusta riippuu, niin se ei ikinä riipu siinä, missä se nyt riippuu!

— Riippuupa!

— Ei riipu!

— Riippuu! — Jussi, sen pahuksen ilkiö, yritäppäs purra!

Siinä samassa taulu nauloineen putosi alas, säälimättömästi paljastaen sen peitossa olleen naulanreikäparven seinässä.

— Näetkös nyt, sanoi Niemeläinen, kohtalon sormikin osoittaa, että taulun paikka ei ole tuolla seinällä! Minäpä näytän, mihin taiteellinen maku ja aisti sen määrää!

Niemeläinen tarttui vasaraan, kiipesi tuolille ja alkoi lyödä vasemmanpuoleiseen pitkään seinään naulanreikiä ja nauloja, jotka menivät 8 numeroiksi ja ongenkoukuiksi ja ässiksi j.n.e.

Minä jatkoin samanlaista toimintaa oikealla seinällä, lainattuani vasaran naapurista.