TYYNEN MEREN RANNIKOLTA
Pieniä kuvauksia
Kirj.
VÄINÖ ANDELIN [Väinö Hämeen-Anttila]
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1900.
Toverit!
Kuten näette, olen entisistä päivistämme kyhännyt muutamia muistelmia, yksinkertaisia ja vaatimattomia, muistoksi entisistä oloista, joita kohtalo sittemmin on hyvin suuresti mullistellut. Pyydän vaan teitä tyytymään Tuomas Silmun anteeksipyyntöön: "Hyvästi, pojat! Jos umpimähkään heitellessäni lakkiani olisin sattunut painamaan sen liian syvälle jonkun vanhan veikon päähän, pyydän täten mitä vilpittömimmin anteeksi."
Columbian kalastajat.
Valtavan suuremmoisena ja majesteetillisena soluu Columbia-virta British Columbian kulta-alueilta Canadasta Tyynenmeren hyrskyilevään helmaan. Alkumatkallaan se on rauhallinen joki, mutta saatuaan lisää voimia Willamette-joesta, jonka varrella Portlandin suurkaupunki sijaitsee lähellä Willametten ja Columbian yhtymäkohtaa 105 engl. penikulman päässä merestä, se laajenee laajenemistaan yhä vuolaampana virtana, kunnes se Astorian kohdalla jo on toistakymmentä ja vähän alempana 30 engl. penikulmaa leveä. Se ei ole mikään tavallinen virta, siinä merkityksessä kuin olemme tottuneet virtaa ajattelemaan, sillä se ei ainoastaan juokse mereen, vaan myöskin ylös sisämaahan. Kuusi tuntia se virtaa alas; vähitellen vauhti heikkenee, seisahtuu, ja kääntyy takaisinpäin, kääntäen vedet kulkemaan kauvas ohi Portlandinkin. Aina heti käänteen tapahduttua on virran voima rajuin.
Virran suussa on matalikko, johon aallot aina pauhaten ja hyrskyen särkyvät. Ne ovat "brekersit", kalastajien varma tuho, ken onneton sinne pyörteiden imemänä ajautuu.