Antti katsoi heidän jälkeensä, kun ajoivat jäälle.
— Olisikohan se maistellut — lieneekö viinamiehiä — kun oli noin oikullisena? arveli Antti metsäherrasta.
Kun Antti palasi pirttiin, puhalsivat lapset loukostaan ikkunaan menijöitä katsomaan. Semmoinen herraskuorma oli todellakin näkemisen arvoinen täällä erämaassa.
"Jokohan nyt suuttui?" kysyi Selma huolekkaana.
"Suuttukoon jos tahtoo. Vallesmannilla on tämän talon asioihin enempi sanomista kuin metsäherroilla… sen sanoi aikoinaan vanha vallesmanni, joka tämän kruunulta minulle haki", sanoi Antti.
Mutta herrojen äkkiarvaamaton käynti erämaassa, jossa ei ollut totuttu vieraita näkemään pitkiin vuosiin, vaikutti kuitenkin sen, etteivät Antti ja Yrjö ottaneet tointuakseen matkalle, vaikka kaikki oli valmiiksi laitettuna. Oli paljon puhumista ja arvelemista siitä, mitä herrat käynnillään oikeastaan tarkoittivat.
"Kuulee sen Rantakeron isännältä tarkemmin, kyllä ne hänelle jotakin juttelevat", arveli Antti.
Samaa uskoi Selmakin.
Vihdoin, kun olivat aikansa puhelleet, Antti alkoi hankkiutua matkaan.
"Tähän sattuivat juuri lähtöhommaan, viivyttämään meitä", sanoi hän
Yrjölle.