Antti kiitteli ja sanoi saaneensa.
"Täällä on jo tukinajo täydessä käynnissä", sanoi Vänttinen Antin selityksen kuultuaan ja tarjosi sikaarin.
"Jo olen kuullut", puheli Antti. "Paljon taitaa olla ajajia?" kysyi hän sitten.
"Paljon, paljon on", sanoi Vänttinen. "Tänne rientävät kaiken maailman roistot ja semmoisetkin, jotka eivät tukinajosta ymmärrä kerrassa mitään. Taitamattomia ja laiskoja lurjuksia… Vaan tänne ei oteta yhtään, jolla ei ole työpassia matkassaan…"
"Mahtanenko saada tukinajoa minäkään enää?" kysyi Antti katsoen pelokkaasti Vänttisen tuimiin silmiin. Vänttinen hymähti.
"Sinua varten olen palstan säästänyt, sitäkin on tänään jo moni käynyt pyytämässä ajaakseen… Kuka sinulle tulee hakkuumieheksi?" kysyi hän sitten äkkiä.
"Oma poika… Yrjö sen olisi nimi", tokaisi Antti hädissään.
"Vai on sinulla jo semmoinen poika. No, sitä parempi… sitä parempi, ettei tarvitse laiskoja ruokkia… Huomenna pääsette jo aloittamaan. Syrjänen, joka lienee tuolla pirtissä, saapi lähteä näyttämään sarkaa."
"Jopa on hyvä… kiitoksia paljon…" hoki Antti hyvillään.
"Panehan hevosesi sinne puulaakin talliin, ja kyllä pirttiin vielä miehiä mahtuu", sanoi Vänttinen sitten virallisella äänellä. "Tarvitsetko ehkä rahaa etukäteen?" kysyi hän, suupieltään venyttäen.