"Kysyivätkö poliisit sinulta mitään?" keskeytti Vänttinen taas.
"Malttakaahan kun selitän", muistutti mies vuorostaan tyynesti ja jatkoi sitten: "Kysyiväthän ne. Pysäyttivät hevosensa ja kysyivät: 'ajoiko vastaasi mies?' — 'Ajoi, laukkaa ajoi', vastasin heille. He taas minulle: 'kaukanako ajoi vastaasi?' Minä heille: 'kilometrin päässä tästä'. He taas: 'oliko reslareki?' Minä: 'oli ja kuorma peitossa'. Sen kuultuaan lähtivät ajamaan perään — niinkuin näytti — täyttä laukkaa…"
"Kiinni saavat!" sanoi Vänttinen hyvillään. "Pirtu-Santeri on!"
"Mikä lie ollut, vaan viinakauppiaaksi otaksuin…"
Vänttinen luuli saaneensa mieheltä haluamansa tiedot, mutta mies tuumasi:
"Malttakaahan, niin kerron vielä."
"No, mitä vielä kerrot?" kysyi Vänttinen malttamattomana.
"Joo. No, sitten kun tulin Hyrränperään, jossa oli muitakin syöttäjiä, niin ilmestyi mies metsästä ja kysyi, tahtoisinko ostaa viinaa…"
"No sepä nyt on helvettiä! Minkälaista järjestystä tämä on, kun joka puun juurella on viinanmyyjiä!"
Vänttinen lensi suuttumuksesta tulipunaiseksi.