Vänttinen rypisti kulmiaan.
"Kiivasta oli takaa-ajo, mutta lähellä kirkonkylää saavutimme kuitenkin niin paljon, ettei hän ehtinyt kuormaansa kätkeä…"
"Keneksi arvelitte miehen?" kysyi Vänttinen väliin.
"Varmoja emme ole, sillä pimeä oli, mutta Pirtu-Santeriksi otaksumme, koska vastaantulijoilta kuulimme, että ajajalla oli ollut pitkät viikset…"
"Se lurjus se on ollut!" uskoi Vänttinenkin.
"Hevonen oli hyvä ja kuorma kuten jo sanoin. — Mutta emme uskaltaneet jättää yhden miehen kuljetettavaksi semmoista kuormaa, sillä Pirtu-Santeri on vaarallinen lurjus, joka voi hyökätä taipaleella ryöstämään. Senvuoksi lähtivät toiset hevosta ja kuormaa viemään emäkirkolle, jossa ne kuten ennenkin takavarikkoon otetut viinakset säilytetään kruunulle menetettyinä…"
"Oikein tehty", arveli Vänttinen tyytyväisenä. "Mutta saaneeko olla varma, että takavarikkoon otetut tavarat olivat Pirtu-Santerin ja pakoon päässyt mies Santeri itse?"
"Varmaa se on… Sen verran meille sentään kertoivat oikeat ihmiset, jotka Santerin hommaa vihaavat."
"Se lurjus on siis näillä mailla!" sanoi Vänttinen. "Jospa olisitte hänet saaneet kiinni!"
"Kiinnihän se on tuomittu pantavaksi", myönsi poliisi, mutta lisäsi sitten: "Kyllä häneltä nyt ensi aluksi eväät loppuivat."