"Sinnepä minäkin olisin mennyt", sanoi Yrjö.
"Olisit siellä olla saanut, ellei Suomen sotaväkeä hajoitettu", sanoi
Syrjänen alakuloisesti.
"Miksikä hajoittivat?" kysyi Yrjö.
"Se on pitkä juttu", vastasi Syrjänen ja alkoi Yrjölle kertoa, miksi
Suomen sotaväki hajoitettiin.
Kun he saapuivat puulaakin pirtille, kiehui siellä miehiä erään reen ympärillä, ja jotkut kuuluivat puhuvan hätäisellä äänellä.
Joukosta erottui Vänttisen mahtava basso:
"Valjastakaa äkkiä puulaakin hevonen… hänet on vietävä lääkäriin mahdollisimman pian…"
Käskyä toteltiin heti, ja Syrjänen ja Yrjö saivat kuulla, että eräältä Palovaara nimiseltä mieheltä oli tukki ruhjonut jalan poikki polven alta, niin ettei muu kuin nahka enää ollut kiinnipitämässä.
Yrjökin käveli reen viereen, mutta loukkaantunut oli peitetty nahkasilla ja valitteli ääneensä.
Vänttinen toimitteli ja komenteli, ja toiset kertoivat, miten tapaturma oli sattunut.