Mutta kun ei kukaan vastannut eikä enää kuulunut hiihdäntääkään, arveli
Yrjö erehtyneensä ja paneusi uudelleen pitkäkseen.
Kun hän saapui kodalle, seisoivat kaikki miehet häntä vastaanottamassa.
Hänellä olikin paljon uutisia kerrottavana. Ensiksikin sen Palovaaran kova kohtalo, josta kodalla olijat eivät olleet vielä mitään kuulleet. Sitten muita uutisia, joita oli sattunut kuulemaan.
Mutta kun hän oli kaikki tietonsa kertonut ja kun muut miehet jo nukkuivat, alkoi Antti pojaltaan kysellä, oliko hän äidille kirjoittanut ja oliko kirjeeseen pantu rahaa.
Yrjö kertoi mitä oli kirjoittanut ja että Vänttinen oli luvannut rahat kirjeeseen panna.
"Kyllä sitten asia reilassa on, kun Vänttinen on sen huolekseen ottanut", sanoi Antti tyytyväisenä.
Ja sitten hekin nukkuivat kumpainenkin.
5.
Taas oli viikko vierähtänyt.
Ilmat olivat pysyneet kuivina pakkasina, ja lunta oli riittämään asti.
Tukkimetsässä oli mainio työskennellä, ja kovasti siellä yritettiinkin.
Vaikka päivät olivat lyhyitä ja yhä joulun lähetessä lyhenivät, saatiin
silti valmista hämmästyttävän paljon.