Patokoski mietti vähän, ennenkuin vastasi:
"Jos ajatukseni sanon suoraan, niin luulen, ettei parane… tuskin tulee tuntoihinsakaan. — Mutta siitä en tullutkaan puhumaan…"
"Mitä sitten aiotte sanoa?" kysyi Vänttinen melkein kuin vihaisesti.
"Minä tulin sanomaan ajatukseni, että häntä on joku toinen lyönyt kangella…"
"Lyönyt kangella! Joku toinen!"
Vänttinen seisoi kalpeana kuin ruumis.
"Se minun uskoni on", lisäsi Patokoski kuivasti.
"Mutta Anttihan oli ypö yksin tukkiläjällä!" huudahti Vänttinen, joutuen kuitenkin kauhun valtaan.
"Niinpä niin", jatkoi Patokoski yhä kiivaammalla äänellä. "Mutta onhan sinne voinut tulla joku juuri silloin, kun hän yksin oli kuormaa purkamassa…"
"Tulla joku!… Kuka? Mikä?"