"Siinä on todistaja", puhui Vänttinen, vielä hammasta purren ja pudistaen kinnasta kädessään. "Siinä on todistaja, joka tietää… Ja Santerin päivät ovat nyt luetut."
Vänttisen kovat kasvot kävivät entistään kovemmiksi, ja silmissä leimahti semmoinen tuli, että miehiä melkein pelotti.
Ja kiireesti hän käski ajamaan takaisin puulaakin pirtille.
"Sen päivät ovat nyt luetut, vaikka minun pitäisi seisauttaa tukinajo viikkomääriksi… ja viisisataa markkaa saa palkintoa se, joka Santerin kytkee", sanoi hän.
Ja kun he pääsivät puulaakin pirtille, alkoi hän toimia ja järjestää
Pirtu-Santerin kiinnipanoa.
Ja kaikki aavistivat, että kun Vänttinen tuon pään on ottanut, ajaa hän asiansa läpi vaikka kiiltävästä kalliosta.
Hän antoi määräyksiään, käski ilmoittaa palkinnosta, jonka lupasi heti käteisellä maksaa, ja ryhtyi itse järjestämään takaa-ajoa melkein kaikille ilmansuunnille.
Tukkimiehetkin innostuivat, ja paljon ilmaantui takaa-ajajia. Ja kaikille kävi selväksi, että Santerin päivät olivat luetut.
6.
Työnjohtaja Syrjänen, joka oli entinen aliupseeri ja sotaista innostusta hehkuva mies, valitsi kaksi rohkeaa nuorta tukkilaista kumppaneikseen ja lähti ajamaan Santeria takaa.