Hiihdettyään aavan jänkän poikki ja noustuaan puuttomalle kukkulalle, jonka toisella puolen taas oli aavaa jänkkää, he näkivät miehen, joka suuri laukku selässään laski kukkulan rinnettä toiselle jänkälle…
Mies näytti hiihtelevän hitaasti ja tasaisesti.
Perässätulijat työnsivät kukkulan myötäleessä täyteen vauhtiin ja saavuttivat miehen, juuri kun tämä taas ehti jänkän laitaan.
Siinä mies kai kuuli perästätulijain hiihdännän, koska kääntyi katsomaan taakseen…
Se ei ollutkaan Pirtu-Santeri! Oli Venäjän puolen laukkukauppias,
Koudasta kotoisin, ja sinne päin menossa.
Mistä oli suksensa saanut?
Mies selitti ne vaihtaneensa Airiselässä, jossa oli levähtänyt tukinajajain kodassa. Minkälainen mies oli, jolta vaihtoi?
"Ka, taipaleella tuli vastaan… Pitkät viikset… Iso mies…
Raskaammat sukset antoi…"
Asia näytti hyvinkin selvältä Syrjäsen mielestä. Pirtu-Santeri oli vaihtanut suksensa, jotta ei päästäisi hänen jäljilleen. Se oli kavalasti osannut menetellä. Senvuoksi ensimmäinen latu, joka tukkiläjältä lähti, olikin niin pian kadonnut. Ne jäljet, jotka sitten löytyivät, olivat tämän ukon hiihtämät.
Syrjänen tiedusteli vielä laukkumieheltä yhtä ja toista ja tuli siihen käsitykseen, että ukko puhui totta. Santeri oli ollut heitä ovelampi. Harmissaan he siinä seisoivat, ja ukko tiedusti, mitä varten pitkäviiksistä hakivat. Mutta Syrjänen ei selittänyt mitään.