Mutta nyt, kun näki Syrjäsen tulevan, hän viipyi hetkisen, antaen
Syrjäsellekin määräyksiä tukinajon suhteen.
"Minulla on muitakin asioita rantamaille", sanoi hän Syrjäselle. "Ja samalla tahdon käydä kuulemassa, miten sen Ahvenjärven Antti-vainajan asiat ovat…"
"Anttiko on siis kuollut?" kysyi Syrjänen liikutettuna.
"Oli jo kuollut ennenkuin ehtivät lääkäriin", sanoi Vänttinen. "Somasti sattui: toiselta haaralta poliisit toivat Pirtu-Santeria raudoissa; toiselta kujalta palaa Roope ja ilmoittaa Antin kuolleeksi… Yksin oli Yrjö parka lähtenyt kuljettamaan ruumista kotipitäjään."
"Santeri on siis kuitenkin lujassa."
"On ja pysyy. Poliisit ovat lähteneet viemään häntä vanginkuljettajan huostaan… Mutta, kuten sanoin, minulla on kiire… Hoitakaa asiat hyvin… Heti jälkeen joulun palaan… Toivoakseni minulla ei ole silloin mitään muistuttamista."
Ja Vänttinen yritti jo istuutua rekeen. Mutta silloin hän vielä muisti kysyä, missä asti Syrjänen miehineen oli käynyt.
Syrjänen kertoi retkensä ja miten Santeri oli ovelasti heidät pettänyt.
"Vaan tarttuipa lurjus!" sanoi Vänttinen. "Eivät auttaneet konnan elkeet enää."
Ja rekeen istuessaan hän sanoi: