Aamun tullen hän sentään taas voimistuu ja koettaa lohdutella itseään:
— Ei Jumala pane suurempaa kuormaa kuin ihminen jaksaa kantaa!
Mutta tulee taas ilta, ja seuraavana päivänä on jouluaaton aatto.
Selman käydessä oli luvattu, että kohta kun Antin kirje saapuu, niin pannaan joku tuomaan, ettei tarvitse itse lähteä pakkasessa niin pitkää taivalta hiihtämään.
Mutta ei ole kylältä päin hiihtävää näkynyt, vaikka hän vähän väliä on päivisin järvelle katsellut ja illoin aamuin pihalle pysähtynyt kuuntelemaan.
Silloin hän päättää, että jouluaattona lähtee itse kylään hiihtämään ja jättää Kaisan kotimieheksi.
"On toki ikuinen onni, että itse olen pysynyt näinkin terveenä", kiittää hän Jumalaa. "Kuinka kävisi, jos tässä sairaaksi joutuisi!"
Ja levottomana hän vartoo jouluaattoaamun valkenemista.
8.
Vänttinen on saapunut Linnanrovalle, rantamaille menossa.