Mutta siinä kun parhaillaan juttelevat, ajaa pihaan hevonen, jonka isäntä tuntee vanginkuljettajan hevoseksi.
Vänttinenkin rientää ikkunaan, ja he arvaavat molemmat, vaikkei vangitun kasvoja näykään, että siinä ollaan nyt Pirtu-Santeria linnaan viemässä.
"Siinä paha, missä mainitaan", sanoo Vänttinen.
"Jokohan lienee Santeri tuossa kyydissä?" kysyy isäntä.
"Sen pirun luulen olevan."
Pirtissä olevat kulkijat rientävät ulos, mutta isäntä ja Vänttinen katselevat salin ikkunasta. Ei malta sentään isäntäkään olla pihalle menemättä. Vangittu ei liikahda reestä, vaan istuu kasvot turkkiin painuneina.
"Nyt sillä on leipää pitemmäksi aikaa. Miesmurha Sodankylässä ja monenvuotiset viinanmyynnit ja nyt tämä Ahvenjärven Antin murha, joka kyllä tulee toteennäytetyksi", kuulee isäntä jonkun takanaan puhuvan, kun hänkin uteliaana kävelee reen viereen.
Vanginkuljettaja on mennyt pirttiin kahville, mutta Santeri ei näytä tahtovan mitään.
"Eikö vieras suunavausta tahtoisi?", kysyy isäntä nöyrällä äänellä, mennen aivan reen viereen.
Santeri muljauttaa kerran mustia silmiään, mutta ei vastaa mitään.