"Olisi siellä vaimoväellä kahviakin valmiina… jos tuotaisiin tänne pihalle", ehdottelee isäntä houkuttelevalla äänellä.
Mutta Santeri ei vastaa, nostaa kuitenkin päätänsä turkistaan ja sovittelee jalkojaan, että rautapultit kalisevat. Sitä kalinaa ympärilläolevat säikähtävät, niin että loittonevat reen vierestä.
Mutta isäntä, joka on varma, että Santeri on semmoisessa kytkyessä, joka ei katkea, sanoo nyt pilkalla:
"Taitaapa sillä vieraalla olla nyt semmoiset kalossit jalassa, ettei olisi hyvä nousta meidän tallinyliseen…"
Santeri luopi häneen murhaavan katseen. Mutta isäntä ei säikähdä.
"Jopa olit sydämetön julmuri, kun ilkesit tappaa sen Ahvenjärven Antin, siivon miehen… Olisit senkään jättänyt tekemättä… lurjus…"
Santeri muljauttaa mustia silmiään ja puree hammastaan.
"Älä muljauttele silmiäsi… kyllä pysyt… nyt et olekaan suksilla liikkeellä… Kruunu kun kihlaa, niin sen kahleet ovat lujat."
Santeri vetää päänsä turkkiin eikä vastaa mitään.
Mutta hetken päästä palaa vanginkuljettaja pirtistä ja lähtee ajamaan suoraan etelään päin.