Antti hymähti.

— Tuli toki terve ja vankka tuosta pojasta!

Mutta sitten hänelle muistuivat mieleen muut pirtissäolijat. Paljon niitä oli. Kymmenen Yrjöä nuorempaa. Kuinka ne täällä pitkän talven tulevat toimeen, kun Yrjö ei enää ole auttamassa? Yrjöä nuorempi tytär oli vaivainen, eikä nuoremmistakaan vielä ollut ulkosalla apua. Ja Selma sitten, joka ei sairaalta lapselta paljon mihinkään päässyt.

Hän sammutti pärevalkean, sulki oven ja käveli pirttiin.

Selma oli jo noussut ja oli kahvinkeittohommassa. Ei ollut moneen pitkään viikkoon ollut kahvia keittää, mutta nyt oli Antti tuonut kylästä tuliaisiksi vaimolleen pussillisen papuja ja valkoisen sokerimöhkäleen. Vänttistä saivat kiittää nyt tästä herkusta. Oli vielä niin varhainen, ettei ollut navettaanmenon aikakaan.

"Pakkanen taitaa olla?" kysyi Selma.

"Pakkanen on, ja kuun sirppi on terävä kuin keihään kärki", vastasi
Antti mennen loisteen luo lämmittelemään.

Ahvenjärven emäntä, Selma, oli laiha, kuihtuneen näköinen nainen, jonka silmissä paloi sairaalloinen tuli. Antti itse oli vielä mies parhaissa voimissaan, leveäselkäinen ja vankkarakenteinen, mutta jonkunlainen alakuloisuus häntäkin painoi, sillä hänen katseensa oli kuin jotakin ikävöisi tai niinkuin joku raskas murhe aina mieltä painaisi.

He istuivat lämmittävän liesitulen ääressä ja olivat kumpikin pitkän aikaa vaiti. Selma tuijotti palaviin puihin, ja Antin katse oli tähdätty lattiaan. Kaikki lapset nukkuivat vielä. Nuorinkin, sairas, joka oli vikissyt koko yön, oli nyt vihdoin aamupuoleen rauhoittunut ja nukkunut. Mitä he miettivät, yksinäisen Ahvenjärven yksinäiset asukkaat?

Antti muisti, kuinka suurin toivein hän silloin oli Selman tänne tuonut, kun kesä oli kirkkaimmillaan ja järvi kalaisena. Eivät olleet ne silloiset toiveet toteutuneet. Ei ollut ehtinyt eikä jaksanut maata viljellä niin kuin silloin oli aikonut ja luulotellut jaksavansa. Ei ollut ehtinyt korpia perkaamaan eikä ojanvarsia niityksi raivaamaan, niinkuin oli luullut kerkiävänsä ja jaksavansa. Ja kaksikymmentä vuotta oli siitä jo kulunut, yhdeskolmatta alkanut…