Elämän loppuessa: Romaani

by Väinö Kataja

E-text prepared by Tapio Riikonen

ELÄMÄN LOPPUESSA

Romaani

Kirj.

VÄINÖ KATAJA

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1908.

I.

Olen jo aikaa päättänyt kirjoittaa nämä lehdet. Mutta en ole voinut, en ole oikeastaan kyennyt mitään työtä tekemään.

Sanotaan, että aika parantaa haavat. Saattaa olla niin. Tuskin terveeksi parantaa, mutta voipi kipuja lievennellä. Minäkin voin jo ruveta tyynemmästi ajattelemaan enkä enää tunne semmoista villiä tuskaa kuin vuosi sitten. Hermostonikin on parantunut. Vain hyvin harvoin herään enää öisin tuskanhuutoihini, enkä enää usein näe noita kauheita unia, jotka olivat niin verisen hirveitä, että päivilläkin pelkäsin.

Maaelämä on varmaan vaikuttanut minuun: tyynnyttänyt hermostoni ja saanut ajatukseni selvemmäksi. Nyt tunnun aika pirteältä, ja aamulla jo päätin, että tänään alan kirjoittaa. Minun on helpompi elää, kun saan panna paperille, mitä olen elänyt ja kokenut. Minulla on ikäänkuin aavistus tai toivo siitä, että saatuani kertoa kaikki tämän uskollisen muistikirjani lehdille, on elämäni helpompaa. Niin minusta ainakin tuntuu.