"Se on kotini."
"Vanhemmat elävät vielä, vai kuinka?"
"Äiti on kuollut, isä elää."
"Vai niin, vai niin… jaa, jaa. Sanottiin, että isänne on upporikas."
"Kyllä kai hän on, koska ihmiset niin sanovat."
Laila koetti kysyä jotakin rehtorivainajasta, mutta rouva ei ollut kuulevinaankaan, tiedusti vain suorastaan:
"Onko miehennekin hyvin varakas?"
"Ei, ei. Päinvastoin. Me olemme hyvin köyhiä kumpainenkin."
Ja Laila nousi jotakin noutamaan oven suussa olevalta pöydältä.
Mutta juuri kun hän ehti ovensuuhun, kohtasi hän rouva Raappanan, joka ikäänkuin Lailaa kehuakseen sanoi: