Kun Hilma hetken oli vesitellyt, muistutti Kaisu:
"Mutta eikö sinun pitänyt mennä lypsämään, kun äidilläsi on sormi kipeä?"
Hilma nyyhki vielä.
"Mitä minä huolin lypsyistä ja lehmistä", nyyhki hän ja yritti alkaa uudelleen itkeä.
Kaisu ei ymmärtänyt sanoa sitä eikä tätä.
"Kun ei ole yhtään oikeaa ystävää koko maailmassa", huokaili Hilma.
Kaisu käsitti laillaan "ystävä"-sanan ja virkkoi:
"Ottaisit sen Kaupin lesken, niin saisit samalla kertaa ystävän ja tavaraa…"
Hilma loi Kaisuun halveksivan katseen.
"Sitäkö sinä kutsut ystävyydeksi?" sanoi hän.