"Ottaisin minä ja ottaisi hänet moni muukin, jos tarjona olisi", sanoi Kaisu. "Kappalaisen Eedlakin varmaan ottaisi, jos saisi… Vaan ei kuulu huolivan Kaupin leski hänestä…"
"Elä, hyvä Kaisu, puhu minulle enää puolta sanaa Kaupin leskestä…"
"Mutta jo sinä olet kummanluontoinen ihminen!" kummaili Kaisu eikä vähääkään ymmärtänyt Hilmaa.
"Niin minä olen."
"Mistä sinä sitten Kaupin leskelle olet suuttunut? Kaikki tytöt vaan sanovat, että jo he ottaisivat… eikä ole vielä vanhakaan… Eikä töihin karttaisi se mies…"
"En minä huoli!… Minulla on suuri ihanne, jonka aion toteuttaa… muualla…" Kaisa ei taaskaan ymmärtänyt, mitä Hilma tarkoitti.
"Taidat sinä vielä muistella sitä laulaja Halmista, tukkipoikaa…?" kysyi hän. "Olen minä hänet tänä kesänä nähnyt… ja sinua tiedusteli… Elä nyt taas rupea itkemään… No, tulet sinä sitten huomenillalla Haukkavaaran laelle?"
Hilma mietti hetkisen.
"Tulen minä", vastasi hän, pyyhkien kyyneliä silmistään.