"Sen ne siellä oppivat kansanopistossa ja vieraantuvat työstä pois… niinkuin tämänkin kylän nuoret, jotka siellä ovat käyneet", jatkoi Korteranta. "Kummapa, että sinäkin, vähävarainen ja velkainen mies, tyttäresi sinne kustansit!"
"Oli niin kovassa halussa sinne, niin ajattelin…" sanoi Aaro.
"Niinpä tietenkin. Ovat ne meidänkin tyttäret vauhdissa olleet ja itkuja puserrelleet ja pyytäneet, että hekin… Vaan minä sanoin heti, että tässä talossa ei tarvita yhtään fröökynää… tässä on paljo työtä… ja jos menette, niin sille tielle jääkää… En minä rupea joutilasta väkeä elättämään…"
"Mitenhän lienee", sanoi Aaro. "Hyvänhän luulisi opinkin olevan."
"Mitäs sillä opilla tekee… eihän sillä kuitenkaan elä, jollei työtä tee… Työttömäksi siellä nuori väki oppii, sen olen nähnyt…"
"Saattaa niinkin olla", myönteli Aaro.
Korteranta nosti appeen hevoselle, kylkeä koetteli ja virkahti:
"Laihanlainenpa on sinunkin hevosesi… ja kevättyöt alkavat heti…"
"Eipä tahdo liietä suurusta hevoselle vähävaraisessa talossa", sanoi Aaro.
Kun pihalle tallista tulivat, sanoi Korteranta: