"Taitaa sitä olla velkaa sinullakin melko paljon…"
Alakuloisesti Aaro vastasi:
"On sitä, veli kulta, minun osalleni, ja kun on pieniä lapsia vielä…"
"Puulaaki se taitaa sinut hävittää… olen kuullut…"
"Olisi sitä vielä metsää myydä, jos sattuisi hyvä ostaja", sanoi Aaro.
"Pidä sinä sitten, mies, silmäsi auki, etteivät saa sinua pettää", sanoi Korteranta ja he nousivat korkeita kuistin portaita talon tilavaan pirttiin.
II
Iltapuolella päivää joutuivat he jatkamaan matkaansa Korterannasta. Ilma oli lauhtunut ja tuuli tyyntynyt kokonaan.
"Ehkäpä kääntyykin nyt etelään tuuli ja alkaa toden teolla kesän tekoon", sanoi Aaro, kun tielle ehtivät ja lähtivät ajamaan pohjoista kohden, josta jo taivaanrannan rajalta alkoi siintää korkeiden kukkuloiden huippuja.
Hilma istui omissa mietteissään eikä kuullut mitä isä puhui.