Ojalainen: (Mennessään ulos.) Pitää joutua kirjoittamaan uutista sanomalehteen, että jo on Halleyn tähti tässäkin pitäjäässä nähty.
(Näyttämö tyhjä.)
Mäki-Matti: (Tullen yksin sisälle.) Virnemäkeen menivät. Sinne meni Josefiinakin ja Uuno Akseli… Taivas se on pääni päällä sininen kuin taulu… Ei hätää vielä… Anteeksiko akalta pyytämään? Tämäpä vasta talvi on! (Kulkee edestakasin, kosketellen ja liikutellen vähän kutakin esinettä.) Ei pojat! Ja toinen paikka on kanssa, johon mahdun! Oiva ajatus! Perunakuoppaan, joka on pirttini parren alla! (Aukaisee nopeasti laattiassa olevan luukun ja astuu perunakuoppaan. Pää näkyy vielä.) Tänne on sijaa! Perunatkin siksi loppuvat! Kun varustan tänne evästä pariksi viikoksi ja ovet ja luukun suljen, niin ei, perhana olla, pääsekään se paha haju parren alle… ja niin henkeni pelastan… (Painuu kuoppaan.)
Ojalainen: (Tulee.) Missähän Matti on? Vastahan hän pirttiinsä meni. (Huutaa perunakuoppaan.)
Mäki-Matti: (Näyttäen päätään.) Mikä sinut tänne pani huutamaan? Vastahan menit Virnemäkeen…
Ojalainen: Palasin kuulemaan alkaisitko tekemään myllyntukkia?
Mäki-Matti: Myllyntukkia! Tuletko taas minua härnäilemään, kettu! Ei puhettakaan myllyntukista. Mene matkaas!
Ojalainen: Mitä sinä siellä kellarissa kompuroit? (Naurahtaa.)
Mäki-Matti: Mitä helvettiä tämä sinuun kuuluu! Painu pois minun huoneestani!
Ojalainen: Matti, Matti! Muista, että kovat ajat ovat edessäsi!