Mäki-Matti: Anna olla vaan! (Nousee kiireesti laattialle ja hakee asetta.) Enkö minä saa rauhaa kotonani! (Heittää jakkaralla Ojalaista, joka poistuu sukkelasti ovesta.) Tähän tulet viisauttasi jakamaan! Läksitpä! (Panee luukun kiinni ja vaipuu mietteisiin.) Niin! (Näyttää tulevan kovaan tunnonvaivaan.) Maailmanloppu ja tulinen helvetti edessä! Vaan minähän olen rehellinen mies… Matti Väylä… En minä ole varas enkä huorintekijä, niinkuin Josefiina, jolla oli kaksi lasta ennenkuin naimisiin menimme ja mitä lie muita syntejä… Vaan minä kyllä henkeni pelastan … Tuonne noin vaan niiksi päiviksi…
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Kesä-ilta Mäki-Matin pirtin edustalla. Taaempana korkea metsäinen harju, josta polku tuopi pirtin eteen. Teitä ja polkuja oikealle ja vasemmalle. Mäki-Matti kävelee kiivasta vauhtia harjua alas pirttinsä eteen, johon pysähtyy, silmäillen kaikille ilmansuunnille ja taivaalle.
Mäki-Matti: Harjun laella kävin, josta kauas pohjoisen taivaalle näkee, mutta en mitään kummempaa nähnyt taivaanrannalla liekehtivän. Ja nyt pitäisi tulla! Mutta jos ohi vielä menisi… niin lupaanpa olla Josefiinalle rakas aviomies ja Uuno Akselille kelpo isä… Herra! Kuule rukoukseni! Ei näy missään päin; kummempaa liikettä kuin ennenkään… Vaan nythän onkin vasta aamupuoli päivää… Ja Josefiina ja Uuno Akseli yhä ovat poissa… ehkä ainaiseksi poistuneet… Kummaa, etteivät ihmiset tuon enempää pelkää, vaan touhuavat niinkuin ennenkin! Vaan valmiina ovat minulla eväät pottukuopassa pariksi, viikoksi, tupakasta ja tulitikuista alkaen.
Ojalainen: (Tulee äkkiä Matin selän takaa.) No hyvää huomenta Matti! Mitäs Matille kuuluu?
Mäki-Matti: (Kovin pelästyksissään ja hämmentyneenä.) Mistäs sitä pitäis kuulua. (Silmii ympäri taivasta.)
Ojalainen: Myllyvesi on hyvä. Kuuletko, kuinka oja tulvillaan pauhaa?
Mäki-Matti: Mitä puhut?
Ojalainen: Etkö lähtisi myllyäni laittamaan käyntiin? Eivät sitä muut kuitenkaan osaa.