Aapon Leena: Herra rankaisee kaikkia ihmisiä heidän pahuutensa tähden… Matti, Matti, kuinka on sinun syntisen laita?
Mäki-Matti: Ohoi, hohoi… voi sentään!
Aapon Leena: Oletko valmis lähtemään?
Mäki-Matti: (Istuu käsi otsalla. Ei vastaa.)
Aapon Leena: Saat olla vielä siinä löylyssä, että riittää…
Mäki-Matti: Vaan poikahan söi silavani… noin ison kimpaleen…
Aapon Leena: Et ole myllärinä ensi kevännä Erkinpäivänä…
Mäki-Matti: Yhyy. Olisipa sinulla semmoinen akka ja poika yhyy…
Aapon Leena: (Poistuu, paiskaten oven kiinni.)
Mäki-Matti: (Yksin.) Se oli Aapon Leena! Vaan minkä minä teen! Poika söi ainoan evääni eikä Josefiina anna kahvikuppia, vaikka tietää, että ei minulla ole ollut kahvitilkkaa kahteen kuukauteen… Halleyn tähti… Halleyn tähti… Pitkä häntä perässä, josta paha katku maahan laskee… Kuinka sanoi opettaja? Paljas hajukin jo tappaa, vaikkei itse tähti maata lipaseisikaan… Ja saattaa se sivukin mennä… tämän paikan… Ja jos Norjassa mutkin käypi, niin jäähtyy perhana vie, kun tunturien päällitse vihkasee… Lännen taivasta kuuluu menevän ja idän taivasta palaa takaisin… Vaan jos minä Erkinpäiväksi kätkeyn tuonne Kilsivaaran luolaan, jossa on monta kymmentä syltää paksua kalliota kattonani, niin saapi siitä yksi tähti pyrstöineen vihkasta päällitse… ei hajoa… Akan piru ja poika joutavat kyllä vähän kärventymään…