Nyt heti! Juuri paikalla! Nyt oli eri aika maailmassa kuin vaarivainajan aikana! Ei muuta kun mies rahain kanssa Helsinkiin. Siellä on koneita ja konekauppiaita. Ja kun puhtaalla rahalla ostetaan, niin saapi valita ja tinkiä… »Viikon päästä on kone täällä!» huusi Jooseppi. »Ei muuta kuin junassa asemalle…»
»Jaas… Ja sieltä sitten miehissä noutamaan…»
»Kuuluu pitävän olla kahdeksan hevosta vetämässä, niin on raskas rumilus…»
»Vaikka kymmenen hevosta… Kyllä hevosia on!» huusi taas Jooseppikin.
»Me näytämme kaikille, että raha se on, joka konteeraa…»
»Niin vain…»
Ja kaikin innostuivat niin että seisomaan nousivat ja päättivät jo tänä iltana käydä rahat pankista noutamassa. Raha-asia jätettiin Herralan Joosepin toimeksi ja Nettala otti huolekseen lähteä Savukylään asiasta ilmoittamaan.
Nyt ei siis enää muuta puuttunut kuin miestä, joka lähtisi koneen ostamaan, rahat matkassaan. Isännillä ei ollut aikaa, mutta jos saisi jonkun uskotun, jolle tuhannet uskaltaisi antaa ja joka osaisi tinkiä kaupassa ja muutenkin menetellä viisaasti.
Silloin muistivat he Horsluntin, joka oli uskottu mies ja omalla laillaan herännyt. Horsluntilla oli kokemusta kaikilla aloilla ja lakimies oli verraton. Ja joutilas mies lähtemään.
Horsluntin puheille päätettiin lähettää Suksila, joka toimen otti tehdäkseen.
Ja myöhäiseen iltaan he tuumailivat kaikki asiat selviksi.