Iltapimeällä palasi Herralan Jooseppi Sipillan kylästä. Hän poikkesi kauppiaaseen, jolla oli telefooni, ja päätti telefoneerata naapuripitäjääseen, kuinka äkkiä täällä oli päätös tehty…
Kauppias sattui olemaan pihalla, ja jotakin Joosepille sanoakseen ja ollakseen kohtelias virkkoi hän:
»No Heinärannalla ja teillä ainakin ollaan jo varmaan riihen puinnissa, arvaan ma…»
»Ei olla eikä kalkutetakaan enää riihen parsia… Tulee semmoinen
Musta, joka pienentää…»
»No elä nyt… Puimakoneenko…?»
»Niinpäin on…»
Jooseppi kertoi, mitä oli tapahtunut.
»No kerrankin kuulee, että ovat miehiset miehet liikkeellä ja asiaa päättämässä», kiitteli kauppias.
»Ilman minun hommaani olisi se taas jäänyt», sanoi Jooseppi.
»Minä arvaan… minä arvaan… Semmoisia kuhnuja kuin Naattala, Suksila ja Nettala… ja sitten savukyläläiset … ei mitään siitä hommasta heillä olisi tullut…»