»No, Nettala on varakas mies, hänet otamme», sanoi Jooseppi siihen.
Läksivät siitä miehissä Nettalaan.
Nettala innostui heti asiaan ja sanoi hänkin jo kauan miettineensä puimakoneosuuskunnan perustamista. Ja kun hänellä sattui olemaan viinaa takanaan, niin tarjosi ensin Joosepille, jonka tiesi silloin tällöin pienen naukun ottavan. Mutta kun oli Joosepille tarjonnut, niin ehdotteli Naattalalle ja Suksilallekin. Naattala ei sanonut huolivansa, mutta Suksila otti ja puhui puolustuksekseen:
»Sisusvika on vaivannut koko kesän… ähäh…»
Ryypyt otettua sanoi Jooseppi:
»Asia on nyt tähän asti selvä. Tästä kylästä tulette te kolme nyt osuuskuntaan, mutta mitä meidän kylään, Heinärantaan, tulee, niin enpä minä sieltä muita huoli kuin itseni…»
Toiset kuuntelivat kummissaan.
»Jos otettaisiin Ylipään Vilhemi kuitenkin… Hän on velaton mies ja rahaa pankissakin», arveli Naattala.
»Mitä vielä! Emme ota! Joutaa kalkuttamaan riihessään niinkuin tähän astikin. Meitä tulee jo neljä, Savukylästä liittyvät kaikki varakkaimmat, joten tulee yhteen toistakymmentä taloa, ja se se riittääkin…» sanoi taas Jooseppi.
Syntyi vähäinen tinka, joka kuitenkin sovittiin siten, että Heinärannaltakin otetaan jäseniä, jos tahtovat tulla. Asia oli siis päätetty. Ja semmoinen into ja vauhti meni jokaiseen, että sitä innostusta oli mahdoton käsittää.