Naattala arvasi heti, mitä Jooseppi tarkoitti, että höyrypuimakonetta tarkoitti. Oli itsekin sitä miettinyt, mutta kun kovin kalliiksi koneen tiesi, ei ollut uskaltanut muille ruveta esittelemään. Oli Naattalakin kuluneena syksynä käynyt naapuripitäjässä katsomassa, minkälaista jälkeä höyrykone teki, ja kovin oli mieltynyt.
Ja alkoivat nyt yhdessä siitä tuumata ja Jooseppi sanoi, että sen pitää tapahtua nyt heti… että rahaa sitä kyllä on…
Läksivät yhdessä siten keskustellen Suksilan puheille.
Kotonaan oli Suksilakin, päivällislepoa nauttimassa, kun vieraat tulivat. Mutta äkkiä hän selvisi unestaan, ja vaikka oli lihava ja paksu mies, pian oli pönkilläänkin.
Olkoon tässä mainittu, että näin kesäaikana ei Suksila eikä Naattala hankkineet muistaa, että olivat laestadiolaisia heränneitä. Yhteisiä seuroja ei tullut pidetyksi, kun ei ollut vakinaista saarnamiestä, eikä tullut yksin minkäänlaista Jumalan palvelusta pidetyksi. Muutenkin tahtoi usko kesän aikana vähetä, ja usein lähti kirouskin huulilta, että napsahti.
Ja niin kävi nytkin, ettei muistanut Suksila tervehtää Naattalaakaan kättä olalle laskemalla, vaan pisti kouran kouraan samoin kuin Joosepillekin. Eikä sanaakaan mainittu Jumalasta.
Mutta höyryryskiin, puimakoneeseen kääntyi keskustelu heti, ja kun kukin laillaan oli sitä kehunut ja omat kokemansa ja näkemänsä jutellut, sanoi Jooseppi omasta ja muiden puolesta:
»Meitä on jo tässä kolme miestä, jotka vastaamme huutomme… Ei muuta, miehet, kuin tuumasta toimeen…»
Ja alkoivat nyt miettiä, keitä otettaisiin osuuskuntaan.
»Nettala kyllä meidän kylästä rupeaa», sanoi Suksila.