Jooseppi ajoi ensiksi Naattalan puheille, jonka tiesi olevan Sipillan kylän rikkaimman.
Osuikin Naattalan isäntä olemaan kotona ja meni jo pihalle tervehtimään
Jooseppia.
»Mitä Heinärannalle kuuluu?» tiedusteli hän.
»No eipä muuta kuin sadetta… sitä taitaa olla täälläkin…»
Siitä alkoivat keskustella, miten on käynyt heinänteko, kuinka niitä karttunut, oliko tullut huonompi heinävuosi kuin jääneenä kesänä, joko oli heinänteko loppunut?
»Heinänteko tuo on nyt hyvin lähellä loppuaan, mutta viljat tässä taitavat mädätä käsiin», selitteli Naattala.
»Sepä se on», sanoi Jooseppi siihen ja kävi asiaan heti ja sen vuoksi lisäsi:
»Taitavat riihien kiukaat kuumeta tänä syksynä…»
»Kuka tiennee! Mistäpä niitä ottaa riihimiehiäkään enää tänä maailman aikana… Palkka pitäisi olla korkea, ruoka kuin herroilla… Ei niitä jaksa passata mikään», päivitteli Naattala.
»Sama se on Heinärannallakin ja samaa kuuluu kaikkialta… ja sen vuoksi tässä täytyy turvautua muihin keinoihin. Ja sitä varten olen nyt lähtenyt liikkeelle…»