»Eipä taida taivas selvetä sinun vihoistasi», arveli hän ja läksi hakemaan muualta puhekumppania.
Mutta Jooseppi meni talliin ja valjasti uljaan ruunansa kiesien eteen.
»Missä aiot käydä?» kysäisi emäntä.
»Käynpähän kylässä…»
Eikä hän emännälleenkään muuta vastausta antanut.
Päästyään tielle tuli hän vähän paremmalle tuulelle.
Hajallaanpa ne näkyivät olevan vielä muidenkin viljat jos hänenkin, ainakin Mattilan ja muidenkin lähempien naapurien. Mutta Torikka oli elonsa korjannut… samoin myös Lampola… Ja kun hän vielä oli ajanut palasen matkaa raittia pitkin, näki hän, että Ylipään Vilhemi jo oli ehtinyt ahtaa riihenkin… Lempo soikoon! nousihan riihestä savu…
»Tuoko se nyt aikoo kaikkien edelle ajaa», murahti Jooseppi.
Siinä oli itsekin riihensä edustalla Ylipään Vilhemi. Syli täynnä koivuhalkoja oli menossa riiheen.
Jooseppi käänti päänsä metsään päin ja oli olevinaan niinkuin ei olisi havainnutkaan, että Ylipäässä jo riihi lämpiää… Mutta Vilhemikin tunsi miehen ja arvasi, minkävuoksi Jooseppi metsään katsoi… »Hoi, hoi!» huusi hän. »Mihinkäs nyt ollaan menossa?» Mutta Jooseppi ei kääntänyt päätään, nykäisi ohjia ja lähti juosten ajamaan.